Maidon keräilyautonkuljettaja Marko Kohvakka kävi viemässä iltavuoron alkajaisiksi Jyväskylään Valion meijeriin 40 700 litraa maitoa, joka oli kerätty Virtasalmen ja Haukivuoren maitotiloilta.
– Jätän perävaunun tähän ja lähden keräämään vielä yhden nuppikuorman verran maitoa tästä Mikkelin lähistöltä. Nyt reitin varrelle ei satu kuin seitsemän tilaa, mutta matkaa kertyy kuitenkin reilut sata kilometriä, hän toteaa Mikkelin vanhan meijerin pihalla.
Haukivuoren Saarisalossa asuva Kohvakka on suvussaan kolmannen polven kuorma-autoilija.
– Tässä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Säännöllinen työ ja auto koko ajan menossa, joten ei tarvitse miettiä mitä tekisi, hän luettelee työnsä hyviä puolia.
Kohvakka käynnistää autonsa ja suuntaa kaupungin liikennevaloista päästyään Anttolantielle, joka näyttää pimeässä ja laakasuuntaan viuhtovassa lumisateessa varsin kapealle.
– Maatilan isäntien tiet ovat yleensä hyvin hoidettu. Tämä tila johon olemme menossa on saaressa, Kohvakka toteaa samalla, kun puiden oksat raapivat kuorma-auton kattoa.
Kun imulaitteistö perille päästyä käynnistyy, raakamaito alkaa siirtyä säiliöön.
– Yhdeltä tilalta tulee maitoa keskimäärin yli 1300 litraa, Kohvakka sanoo.
Toimenpide on ohi noin kolmessa minuutissa ja mies lähtee seuraavalle tilalle.
Silvastin ja Tuukkalan kylän kupeessa sijaitsevan Jakolan tilan emäntä Anne Nykänen on Kohvakkaa pihalla vastassa.
– Mako on juuri sellainen maitoautonkuljettaja, kun pitääkin. Sillä on aina hymyssä suu. Se on hyvä työnantajakin, kun myös henkilökunta on aina iloisella päällä, hän kehuu.
Hän jatkaa, että Kohvakan kaltaiset monen polven kuljettajat ovat oppineet tietämään tilallisten arjen hyvin. Maitotilojen kehityksestä juttu kääntyy vääjäämättä maidon tuottajahintaan. Tästä keskustelusta lisää seuraavassa lehdessä.